Lokakuun eka

Nyt jo lokakuu.. Mihin se syyskuu oikein meni!? Mulla on varmaan joku syysmasennus tai joku, kun ei oikeen mikään oo kiinnostanu. Rian kanssa ei juuri olla treenailtu ja muutkin elukat on jääny vähän vähemmälle huomiolle. Huoh.. Jokin aika sitten haaveilin kolmannesta koirasta, tai ei nyt otettavaksi, mutta kovasti puhuttiin Tomin kanssa että mikä ja minkälainen ja mitä kaikkea sen kanssa. Nyt ei kiinnosta sekään! En halua pentua! Ei sitä, että kaikki opetellaan alusta ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Yli-vilkas Ria riittää.. Pk-hommat ja tokoilut ei tällä hetkellä nappaa. Oikein ihmetyttää, mikä ihme muhun on mennyt :D Ehkä sitä viime kokeen jälkeen jäi odottelemaan liikaa niitä Rian juoksuja ja ajatteli ettei nyt tarvi treenata.. Epäonnistumiset hakumetsällä lisäsi taas tunnetta, että en jaksa! Tulis nyt oikeesti Rialle ne juoksut että pääsisi niistä ja voisi sitten alkaa taas miettiä kolmatta alokasluokan tokokoetta. Ja ehkä sitä taas innostus nousee kun pääsee vaan tekemään! Ehkä tää liika työnteko ja väsymys on häirinny liikaa.... :)

Tosiaan  mulla oli reilut kaks viikkoa nyt putkeen töitä, tai no oli siinä kahden päivän vapaa välissä, mutta senkin vietin Artjärvellä Hennan ja Markuksen kanssa metsästyshommissa. Illat venyi pitkäks ja aamulla piti jo aikaisin olla skrappina. Koko viikonloppu meni siis luonnonhelmassa, oli melkein rankempaa kuin töissä :D Silloin iski pieni luolakoira kuume, että mitä jos itellekin tommonen :) Mutta pysyiskö tällä luonteella ikinä laskea omaa koiraa luolan suusta sisään ja miettiä, kumpi sieltä tulee ensin, koira ja mäyrä.. Mutta oli se mielenkiintoista puuhaa, lähden toistekin! Viime viikolla kävin koirien kanssa lähinnä remmilenkkejä. Yritin kulkea noiden kanssa hallitusti ja rauhallisesti, niin ettei Riakaan pääse yhtään hötkyilemään. Suht hyvin meni! Ostin Rialle myös kuonopannan, jotta hallittavuus vähän paranee. Riittää, että laitan kuonopannan päähän ja talutan normipannasta :) Oon huomannut, että jos Ria saa viipottaa vapaana koko lenkin, se on kotona vielä täynnä virtaa. Varsinkin jos mukana on joku koirakaveri. Ria kiihtyy niin helposti ja sen on vaikea päästä taas rauhalliseen tilaan.. Nyt kun ollaan tehty hallittuja remmilenkkejä, niin se on kotona väsynyt ja rauhallinen.

Lauantaina lähdettiin porukalla lenkille, nähtiin Moona ja Mellikin järvien välissä. Riahan taas intoutui hulluna ja oli kuin pallosalama..... Haettiin vielä Sinin koirat Sella ja Siiri mukaan, kun olin luvannut ottaa ne meille yökylään. Ria oli kyllä aika hulvaton.. Kotona se oli ihmeissään vieraista ja yritti saada Sellaa leikkimään. Sellaa ei kiinnostanut! Yö meni hyvin ja aamulla käytin kaikki neljä koiraa yksin ulkona ennen töihin lähtöä. Olipa jännää :) Töiden jälkeen lähdettiin käymään lenkillä ja meidän onneks  vettä satoi taivaan täydeltä! Sen jälkeen nukuinkin koko loppupäivän siihen asti kunnes piti taas töihin lähteä. Rupesi pikkuisen kroppa huutamaan lepoa....

Melli, Ria ja Fero

Ota kiinni jos saat!

Yhteispotretti

Tänään Fero pääsi hierojalle. Fero oli alkuun jännittynyt, halusi äkkiä pois ja tuli mun luo kiehnäämään ja vinkumaan. Rentoutui lattialle kuintenkin nopeasti ja oli rauhallinen hierottava. Vasen puoli selästä oli taas jumissa, johtuen oikean polven nivelrikosta. Muuten hieroja kehui, että oikean ja vasemman puolen erot oli pienemmät kuin viime käynnillä! Jes :) Hyvät lenkit ja uinnit on tehnyt siis tosi hyvää! Hierojakin totesi, että täysillä vaan jos kerta elämäniloa on! Nyt rentoutuja makaa sohvalla pää tyynyssä ja kuorsaa kovaan ääneen.. <3

Päivällä kävin Rian kanssa teholenkillä. Laitoin itselleni vyön ja Rialle valjaat. Meidän välille joustavan remmin. Mulla oli myös sauvat! Ja sitten mentiin. Ria oli alussa ihmeissään, pyöri ja hyöri ja yritti ottaa remmiä suuhun. Tajusin kuitenkin nopeasti että nyt kuuluu mennä! Voi sitä vauhtia! Pysyin siis kävelyvauhdissa, mutta Ria veti vauhtia töppösiin! Sauvat oli mukava lisä, jotenkin sitä pääsi vielä voimakkaammin eteenpäin ja sai kädetkin töitä. Muutaman juoksupätkänkin otin, mutta itse on sen verran vielä huonossa kunnossa, etten kauaa jaksanut sitä menoa. Ria kyllä tykkäsi! Kotona Ria oli ihan puhki :) Niin olin minäkin, mutta täytyi Fero vielä liikuttaa :) 

Ruokinnan suhteenkin on tullut muutoksia! Koirat alotti barffauksen! Jännää!! Nyt joutuu oikeesti miettimään mitä antaa ja minkä verran. Vähän haastetta tähän mun tylsään syksyyn ;) Perjantai-iltana saivat ensimmäisen aterian. Aloitettiin Murren kanakasvis-mixillä. Sitä ne saa nyt aamuisin ja iltaisin vuorossa broilerin selkärankaa. Hyvin on maistunut ja vatsatkin pytynyt hyvänä. Tai no, Ria herätti viime yönä ja sonti vettä.. Mutta kai se kuuluu joillain koirilla asiaan?! Kysyin asiasta viisaammilta ja lupailivat että se menee ohi :) Parisen viikkoa nyt saavat pelkkää kanaa, sitte rupean lisäämään pikkuhiljaa uusia juttuja. Sikaa.. Nautaa.. :) Ferolle suositeltiin kurkkutorvea ja sian selkärankaa, niistä saa kuulemma tarvittavia aineita nivelten hyvinvointiin! Täytyy kirjoitella miten lähtee sujumaan.. :)