keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kuulumisia jälleen pitkän tauon jälkeen

Voihan laiskuus.. Miten voi olla näin laiska aloittamaan blogitekstin kirjoittamisen. Mitähän kaikkea tässä reilun kuukauden aikana on tapahtunut. Olkoon tämä pieni tilannekatsaus :)

Huhtikuun puolivälissä Ria kävi terveystarkastuksessa. Eläinlääkäri totesi, että loistava harrastuskoira. Rian veli Romeo oli myös mukana ja sai terveen paperit. Toisaalta mietittiin, että olisko pitänyt samalla kuvata ja tutkia pääkoppa :D Ovat sisko ja sen veli aikamoisia viripäitä molemmat.
Rian kanssa ollaan välillä riidelty ja välillä kehun kuinka se on maailman pätevin koira :D Inhottavaa riidellä ja hermoilla, pitäs osata elää vaan päivä kerrallaan ja hyväksyä tuo tuollaisena kun se on.. Ehkä opin :)

Ria ja Romeo

Agility on meidän mielestä hurjan hauskaa! Se on laji jonka parissa tahdon aina pysyä :D Ria on siinä todella pätevä. Se lukee mua ku avointa kirjaa, reagoi kaikkeen. Siksi suurin treenattava asia on se oma liikkuminen, jossa tosin koen pärjääväni suht hyvin ;) Ollaan siis aika hyvä pari tässä lajissa! Olin juuri parina iltana meidän seuran agilitykisoissa talkoohommissa ja into senkun kasvoi, joskus on päästävä kisaamaan! Nyt vaan täytyy tehdä töitä sen eteen :)

Kiitos Heidi, kun kuvailit treeneissä :)

Ria on niiiin hieno :)

Tässä sitä seistään jalat tasan..

Tottiksen treenaaminen on ollut aika vähäistä. Jotain pientä seuruuta, kapulan noutoa ja suurimmaksi osaksi hiljaisia ja napakoita liikkeelle lähtöjä. Täytyy jatkaa lähtöjen vahvistamista ja vahvistaa siinä sivussa pitkää hyvää seuruuta, niin ettei kontakti pääsisi tippumaan. Kahden ihmisen henkilöryhmässä pyörähdettiin, Ria ei "huomannutkaan" ihmisiä vaan keskittyi seuruuseen. Häiriön kera paikkamakuuta täytyy ottaa paljon. BH-koehan se häämöttää mielessä.. Voi kun joskus uskaltaisi mennä :D Ehkä eniten mua jännittää kaupunkiosuus, jos sinne asti päästäisiin. Treeniä vaan omaan tahtiin, ei paineita :) Välillä tullut olo, että mulla on vääränrotunen koira, tuntuu että on kovat ulkoiset paineet pärjätä ja menestyä ja hankkia pitkä tittelirivi.. Pah! Eikös sitä saa vaan harrastaa rauhassa omaan tahtiin ja niin että on kivaa koiran kanssa! :) Täytys toi itselle takoa päähän niin olis senkin puolesta elämä helpompaa :)

Hakutreeneissä on käyty suht ahkeraan. Ollaan edetty! :) Ohjaaja osaa lukea koiraa ja koira tietää suunnilleen mitä pitää tehdä ;) Eikös siitä ole hyvä jatkaa :D

Fero on voinut hyvin, poika nauttii kun uimakausi ja vesileikit ovat päässeet täyteen vauhtiin! :) Helatorstaina pyörähdettiin Feron kanssa mätsärissä. Veteraaneja oli vaan kaksi ja mehän päihitettiin kilpakumppani helposti :D Suuntana siis BIS-kehä! Siellä meitä oli kaikkiaan kahdeksan koirakkoa. Tuomarit juoksuttivat ja pohtivat ja pähkäilivät. Sitten alkoivat luetella sijoittuneita kahdeksannesta alkaen. Olin hämilläni, kun meitä ei huudettu.. Kunnes sitten; BIS3!! :D Hyvä me, Fero on aikas hieno poika <3


Pappa ja paras veteraani ruusuke

Ria........ :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti